SYNKIMMÄNKIN PILVEN TAKAA NÄKYY AURINKO

.....Ja täällä kaukana korvessa "keskelläeimitään" puikot ja koukut niiittaa silmukoita valmiiksi tekeleiksi sen minkä ehtii, ja vaikkei aina niin ehtisikään. Täältähän luonnon rauhasta ei paljon tee mieli lähteä minnekään, paitsi joskus isolle kirkolle lankakauppaan.....

Näistä taioin nuo alempana olevat pipot. Oli muuten aikas koukuttavaa puuhaa ja kyllä sielu ja mieli lepäsi näistä langoista neuloessa. Oli niiiiiin ihania värejä ja jäi niitä ihanuuksia vielä kauppaankin.

Kun talvella raidoitin villaa pipoihin niin nyt kevään tullen vaihdoin langan puuvillaiseen. Näitä olen nyt neulonut lähes kymmenen pipoa, pieniä ja vähän isompia, lapsille kuitenkin kaikki menevät. Tässä vain osa kuvattuna, kun niitä on jo lähtenyt päiden mukana maailmalle eikä kaikkia ole ehtinyt kuvatakaan.

Pinkkiä, limeä ja luonnon valkoista Katian Monacoa laitoin raidoiksi tähän pipoon. 48 g sain uppoamaan eli jokaista väriä jäi vielä toiseenkin jos ei kolmanteenkin pipoon. riippuu tietenkin minkä kokoiseen päähän neuloo seuraavaksi.

Tämän pipon neuloin Katian Monacosta ja tuo keltainen raita on Cataniaa. Resorissa puikot 2,5 ja sileässä 3 ja koivuiset tietysti, kun niillä on niin ihanaa neuloa. Eipä paljoa tule enää muilla puikoilla neulotuksikaan. Lankaa tää pipo vetäisi 46g.

Lanka tässä pipossa Cataniaa ja menekki 40g. Hyvä lanka lasten kesäpipoihin, kun on puuvillaa ja kestää konepesua.

Pienen pojan neuletakki ONline Linie110 Timonasta. 60% merinovillaa ja 40% akryylia ja takkiin meni 210 g. Oikein miellyttävän tuntuista lankaa neuloa, mutta saapa nähdä nyppääntyykö käytössä akryylin takia.

Pieni poika uusissa neuleissaan. Samanlaisen takin teen vielä pari vuotta nuoremmalle serkkupojallekin, kunhan saan haetuksi varaamani langat lankakaupasta. Oikeasti tää takki piti alunperin tullakin serkulle, mutta neuloin vähän reilun kokoisen. Mutta ei hätää, sillä lankaa saa lisää ja neulontaintoakin riittää. Piponkin väritys osui kohdalleen takin värin kanssa.
Seuraavaksi siirrynkin kaikkien ihanien vaaleanpunaisten lankojen kimppuun neulomaan suvun viimeisimmälle pienelle tytön tyllerölle tamineita. Niitä tulee niin villasta kuin puuvillastakin ja osa on jo puikoilla.

Oikein iloista ja kauniin keväistä vappua kaikille täällä vierailijoille. Mie alan leipomaan munkkeja ja kyllä neulonkin aina välillä.

Tänään oli aamulla tämän näköistä taas vaihteeksi. Onneksi huomattiin eilen kuvata tyttären takkia auringon paisteessa. Nyt on joutilas päivä lähteä kirkolle lankaa ostamaan. Taas.

Teini kakkonen neuloi itselleen takin. Lanka on Wendy Merinoa ja menekki 540g. Puikot neloset ja resoreissa kolmepuoloset. Ihanan pehmeää ja kutittamatonta tämäkin lanka.

Tytär halusi neuleesta kunnon pituisen, vaikka välillä tuntui ettei jaksa millään neuloa sileää miehustaa tarpeeksi. Kyllä mittanauhaa tarvittiin useita kertoja ja äitiä apuun katsomaan josko pituus jo riittäisi. Kannatti jaksaa neuloa, sillä lopputulos on tosi ihana ja onnistunut. Ei ole kylläkään kovin leveä, mutta jospa mahtuisi muutaman vuoden kuitenkin neulojalle itselleen. Ettei tarvii heti sisarusten lapsille lahjoittaa.

Napit tytär halusi isot ja ruskeat. Napinreiät tuli tehdyksi vähän liian reunaan eli ois voinu enemmän olla takkiin päin, mutta kuka jaksaa alkaa purkamaan kun oli kiire saaja takki käyttöön. No seuraavalla kerralla sitten muistetaan katsoa tarkemmin.

Nuo hihojen ja sivujen joustinraidat ovat hyvät kun antavat vähän pelivaraa, jos sattuu liian väljän tekemään. Tässä takissa sitä pelivaraa ei kylläkään ole, kun näytti että teini kasvaa niin nopeaa vauhtia, ettei takki mahdu ollenkaan päälle.